Huhhuh sanon vaan! Oon jo monta kertaa aloittanut tämän kirjoittamisen mutta kun en oo jotenkin vaan osannut, alkuun on aina vaikea päästä kun kirjoittaa jostain henkilökohtaisemmasta. Mutta kumminkin, en oo kirjoittanut oikeastaan elokuun alun jälkeen tänne mitään ja ensin kyse oli ehkä ajan puuttresta, tuntui, että mä suorastaan elin töille koko elokuun ja stressi vaan paukkui pääkopan sisällä. Ei sillä etten tykkäisi työstäni, mutta jotenkin oli vain raskas kausi menossa. Tuntui vaan, että ei ollut mitään kontrollia omaan elämään.
//Oksy, I think it has veen so ling that I need to explain a few things. I have started to write this a few times now but for some reason, none them ended up as published, it is hard for me to write and publish about these feelings. I have not published anything since August and first it was because I had no time to write anything and the only thing I basically updated was my Instagram. I stressed all the way and vack and I was close to breaking point. I think I did too much work in the summer and although I like my job, I did not have strebgth to pull myself up, I thought that I lost the control of my own life.
Sen jälkeen kun koulu alkoi. Jatkoin edelleen töissä osa-aikaisena, mutta jotenkin mulla on ollut koko syksyn tosi vetämätön olo. On ollu jotenkin tosi hankala saada itsensä kasaan ja stressi ei oo hellittänyt missään välissä ja oon tarvinnu aikaa ajatusten järjestämiseen. Pikkuhiljaa on tultu valoa kohti, mä oon vaan sairaan huono antamaan itselleni anteeksi kun en pystynytkään tekemään kaikkea niin kuin olisin halunnut. Koulustressi tuli päätökseen viime viikolla suurilta osin ja työstressikin on hellittänyt joten voin alkaa taas tuottaa tännekin sisältöä ihan uudella tavalla! Kiitoksia jos jaksatte tämän lukea ja seurata! 😊
//After school started I still continued to work part-time, But for some reason I felt depressed through Autumn. I had a hard tine pickibg myself up and my stress just got worse and worse. I just needed time to clear my head and organize and prioritize. I have gotten closer to zen, I am just nit that good forgivibg myself if I so not fullfill my goals like I wanted. The worst stress is over now and I think I can start live my life again! Thank you if you read this and if you still follow me afterwards! 😊
XOXO Tuuliina
Ei kommentteja