Aloitetaan vuodesta 2014, kun oli ensimmäinen elämänvaihe kun asiat ei mennytkään niin, kuin olin ajatellut. Hain silloin ensimmäistä kertaa Suomessa oikeustieteelliseen Helsingin yliopistoon ja koe meni lievästi sanottuna aivan penkin alle. Mä en oikeastaan edes tosissani yrittänyt silloin ja menin sitten vuodeksi kansanopistoon lukemaan oikeustieteitä.
Kansanopistossa meidän ohjaaja puhui muutaman kerran ohimennen muutamista opiskelijoista, jotka olivat päätyneet ulkomaille opiskelemaan, kun opiskelupaikkaa ei Suomesta löytynytkään. Silloinkin jo mietin asiaa, mutta halusin vielä yrittää ja koe ei taaskaan mennyt niinkuin suunnitteli ja paikkahan jäi luonnollisesti saamatta, multa yksinkertaisesti loppui motivaatio, koska en ole kauhean hyvä muistamaan asioita pikkutarkasti tietyiltä sivuilta.
Sen jälkeen oli edessä toinen välivuosi, jonka vietin töissä. Töissä oleminen oli mielekästä ja opin paljon itsestäni sinä aikana. Tuli kuitenkin paljon ahdistusta siitä, että monet ihmiset meni elämässä eteenpäin ja itse junnasi paikoillaan. Hain vielä seuraavan keväänä oikeustieteelliseen Suomessa, mutta mulla ei oikeastaan ollut motivaatiota siihen ollenkaan. Mulla ei ollut motivaatiota, koska en halunnut jäädä Suomeen, enkä opiskella Suomeksi, ja Suomessahan ei edes voi tehdä oikeustieteen kandia englannin kielellä.
Sitten jossain vaiheessa se vain iski: Tallinnassa saa tehdä kandin englanniksi! Tallinnassa on kaksi koulua, jossa oikeustiedettä voi opiskella ja perusteellisen tutkimuksen jälkeen valitsin itse Tallinn Universityn. Sen jälkeen pistin hakemusta menemään ja noin kuukauden päästä sain tietää, että saisin aloittaa opinnot seuraavana syksynä!
Aloin saamaan hyväksynnän jälkeen alkuperäistä motivaatiota takaisin. Yksinkertaisesti halusin lähteä tekemään ja kokemaan jotain uutta ja tehdä jotain erilaista, varsinkin kun huomasin jo ennen peruskoulun päättymistä, että veri vetää kaukomaille.
Olen ollut tosi tyytyväinen omaan valintaani, vaikka mutkia aina matkalle mahtuu, tiedän, että tein oikean päätöksen koulun ja paikan suhteen, ja että tein sen siksi, että se sopii mulle. Siispä niille haluankin sanoa, jotka vielä etsivät itseään tai opiskelupaikka ei tänä keväänä irronnut, ei hätää se ei ole maailmanloppu ja sellaisetkin vaihtoehdot, jotka eivät ole niin yleisiä, kannattaa kahlata läpi. Mä en olisi silloin lukiota aloittaessa edes osannut kuvitella, mitä teen tällä hetkellä, mutta asioilla on tapana järjestyä, kunhan itse tarttuu härkää sarvista!
Hyvää vappua ja viikonloppua!
XOXO Tuuliina
